Yllä olevissa kuvissa näkyy nahan ulkopinta (karvapuoli) ja sille mahdollisesti tehty käsittely.
Ensimmäisessä kuva vasemmalta on aniliini käsitelty mahdollisimman luonnollisessa tilassa oleva nahka. Tämä nahka on läpi värjättyä, mutta pintakäsittely on jätetty mahdollisimman vähälle. Koska pintaa ei ole käsitelty "tukkoon" on aniliini nahka se hengittävin ja luonnollisin vaihtoehto, mutta myös herkin likaantumaan ja kulumaan. Näin ollen aniliini nahkaa ei välttämättä kannata valita kohteisiin, joissa ollaan huolissaan nahan kestävyydestä tai pinnalta vaaditaan hyvää puhdistettavuutta. Aniliini nahka saattaa vähäisemmästä käsittelystä huolimatta olla hinnaltaan hieman arvokkaampaa, sillä aniliini käsittelyyn päätyvät yleensä korkealaatuiset raakavuodat.
Keskimmäisen kuvan Semi-aniliini nahka on myös läpi värjätty, mutta tämän lisäksi nahan pintaan on tehty kevyt pintavärjäys ja mahdollisesti lakkaus tai muu suojakäsittely. Semi-aniliini nahka on tuntumaltaan hyvin lähellä aniliini nahkaa, mutta kestää paremmin päivittäistä rasitusta esimerkiksi sohvissa tai auton istuimissa. Semi-aniliini nahoissa nahan luonnollinen hengittävyys on vielä tallella, sillä pintaa ei ole käsitelty täysin umpeen. Nahan hoito-ohjeisiin voit tutustua ohjeet & vinkit välilehdeltä.
Oikealla olevassa kuvassa on ns. pintavärjätty nahka. Heikkolaatuisemmissa nahoissa läpivärjäystä ei ole välttämättä tehty ollenkaan ja näin ollen väri on vain nahan ulkopinnalla. Pintavärjätty nahka kestää yleensä kovinta käyttöä, mutta on usein menettänyt nahalle tyypillistä pehmeyttä ja hengittävyyttä ja voi olla vaikeaa erottaa keinonahoista "muovisen" tuntuman vuoksi. Pintavärjätyn nahan naarmut ja muut kulumat tuovat usein esiin värjäämättömän nahan. Näin ollen naarmut ja kulumat näkyvät selvemmin kuin läpi värjätyissä nahoissa. Pintavärjätyt nahat ovat yleensä malliston halvimpia tuotteita, sillä pintakäsittelyllä on voitu piilottaa heikkolaatuisemman raakanahan mahdollisia vikoja.
Lisää nahan eri ominaisuuksista voit luke Wollsdorin nahkakirjasta.